Minä kutsun tätä jälkiviisaudeksi. Se on sitä, että katson taaksepäin omaa elämääni ja tarkastelen, näenkö siellä Jumalan vaikutusta ja suunnitelmaa. Mitkä ovat olleet valintojeni vaikutukset muiden ihmisten elämään, olenko kenties omalla toiminnallani saanut jonkun toisen ihmisen elämässä aukeamaan Jumalan tahtoman suunnan? Voiko jokin tekemäni asia vaikuttaa toiseen asiaan, joka puolestaan vaikuttaa seuraavaan ja sitä seuraavaan jne? Kyse voi olla alunperin minun elämässäni ihan pienestä kohtaamisesta toisen ihmisen kanssa.
Kutsumus vaikuttaisi usein olevan asia, jolle ihminen sisäisesti palaa ja jota kohden hänellä on ikään kuin sisäinen magneetti. Tämä ohjaa tekemään valintoja. Kuitenkaan kutsumuksen konkreettinen ilmiasu ei aina välttämättä näyttäydy sellaisena kuin sen itse visioisi tai tahtoisi. Parhaiten sen ehkä näkeekin, kun tarkastelee elämäänsä taaksepäin. Jos ympyröin elämäntarinassani kohtia, joissa koen Jumalan vaikutuksen näkyvän, mikä näitä kohtia yhdistää? Onko niillä jokin teema? Voisiko tuo teema olla minun kutsumukseni, minun lahjani?
Päivän journaling-pohja löytyy tästä: Perspektiivin tarkastelua
Kommentit
Lähetä kommentti