On asioita, jotka ovat helposti unohdettavissa ja anteeksiannettavissa. Sitten on asioita, joiden unohtaminen on mahdotonta ja anteeksiantaminenkin lähes mahdotonta. Lisäksi näiden kahden ääripään väliin mahtuu kaikenlaisia variaatioita.
Minä ajattelen, ettei tapahtuneita asioita ole tarpeen unohtaa. Ne ovat osa elämää. Sen sijaan tarvitaan paljon ajattelua ja prosessointia, että tapahtuneiden vääryyksien vaikutus nykyhetkeen saadaan siedettävälle tasolle. Se, että tapahtunut vääryys muuttuu tunteidenkin tasolla yhdeksi osaksi elämäntarinaa, vaatii paljon töitä. Uskovaisen ja kristityn apuna tässä on rukous ja Jumala, mutta lisäksi yleensä tarvitaan inhimillistä työtä.
Anteeksiantamista ei voi hoputtaa. Voi ajatella, ettei ole vielä valmis siihen ja viedä asian ristille. Prosessissa olennaista on oma halu päästä eteenpäin. Se riittää. Itseltään ei tarvitse vaatia hankalan asian anteeksiantamista, jos siihen ei vielä kykene. Riittää, kun on rehellinen Jumalalle, antaa hänelle mahdollisuuden auttaa asiassa ja tekee myös itse töitä saadakseen rauhan.
Päivän journaling-pohja löytyy tästä: Anna menneen jäädä
Kommentit
Lähetä kommentti