Näin jossakin lainauksen "Unelma ei ole tarpeeksi suuri ellei se aiheuta pientä pelon väristystä". Ja toisaalta olen useammassa saarnassa kuullut lausahduksen "pyydä Jumalalta suuria". Olen pohtinut näitä paljonkin. Jos otetaan lähtökohdaksi se, että Jumala kuulee rukoukset; mitä saan nenäni eteen mikäli Jumala kuulee minun suuren asian rukoukseni ja oikeasti asettaa sen eteeni? Käytännössä se tarkoittaa asiaa, jota kohti kulkeminen tuntuu minusta suurelta ja pelottavalta. Se on asia, josta ajattelen "en pysty tuohon, vaikka ehkä haluaisinkin". Se on asia, josta ehkä unelmoin.
Minua lohduttaa Raamatun profeetat, jotka kiukuttelivat Jumalalle. Joiden usko loppui kesken, vaikka olivat saaneet todistaa Jumalan suuruutta ja ihmeitä lähituntumalta. Yksikin herra (Elia) marssi viitan liepeet liehuen erämaahan ja ilmoitti Jumalalle, että nyt riittää, tästä ei tule mitään. Tälle kiukuttelijalle Jumala lähetti enkelinsä tekemään leipää, ettei äkäpussi kuolisi nälkään - ja kertoi, että kiukuttelija on hyvä ja syö, nousee ja menee; Jumala on hänen kanssaan.
Jumala ymmärtää.
Päivän journaling-pohja löytyy tästä: Pelkuruus on sallittua
Kommentit
Lähetä kommentti